Mike Pohjola

Roosa on seitsemännellä luokalla, eikä elämä hymyile: isä on kuollut, eikä äitiä kiinnosta juuri muu kuin uusi miesystävä. Koulunkäynti sujuu miten sujuu. Samaan aikaan toisaalla on saari, jossa on omenapuu, jossa asuvat Punakaneli ja Omenaruusu. Vesi nousee ja saari hukkuu, uhaten omenapuun olemassaoloa. Pois on päästävä, tuumii Punakaneli, vaan Omenaruusu ei halua lähteä.

Kadonneet kyyneleet on kiehtova fantasiasatu, jota Roosan osuus tarinasta ankkuroi nykymaailmaan. Pääosassa on kuitenkin Punakanelin suuri seikkailu, jossa kuljetaan toisaalta tutunoloisia latuja, toisaalta hyvinkin omaperäisissä sävyissä. Punakaneli ei ole aivan tavanomaisin sankarihahmo, vaikka kohtalo kuinka sovittelisi arvokasta sankarinviittaa niskaan.

Kirja on kaikinpuolin kaunis. Kansikuva etenkin on nätti kuin mikä, tähän kirjaan tekee mieli tarttua ja tutustua lähemmin. Kuva tuntuu tavoittavan kirjan tunnelmaa hyvin. Tarina on nopealukuinen, mutta tuntuu sen verran monitasoiselta, että siitä voisi lisälukemisella saada enemmänkin irti. Kadonneet kyyneleet onkin ainakin näin aikuisen lukijan näkökulmasta oikein fiksu ja viihdyttävä nuortenkirja (ja vahva ehdokas Kuvastaja-voittajaksi, sanokaa minun sanoneen).

(Arvostelu Kadonneista kyyneleistä Kirjavinkeissä)… (meer)