Klik op een omslag om naar Google Boeken te gaan.
Bezig met laden... 27, eli, Kuolema tekee taiteilijan : romaani (2011)door Alexandra Salmela
Finlandia Prize Nominee (183) Bezig met laden...
Meld je aan bij LibraryThing om erachter te komen of je dit boek goed zult vinden. Op dit moment geen Discussie gesprekken over dit boek. geen besprekingen | voeg een bespreking toe
'Angie täyttää 27 vuotta ja häneen iskee paniikki, ettei enää ehdi tulla kuuluisaksi taiteilijaksi ja kuolla uran huipulla idoliensa Kurt Cobainin, Jim Morrisonin, Janis Joplinin ja Jimi Hendrixin lailla ennen 28. syntymäpäiväänsä. Angie huuhailee opiskelukaupungissaan Prahassa ja ajautuu taiteellisten ambitioidensa sekä perheensä kanssa umpikujaan. Hän päättää häipyä kuvioista. Onneksi Angien kirjallisuudenopettaja on vastikään saarnannut palavasti kalevalaisista symboleista ja paljastanut omistavansa järvi-Suomesta ihka aidon rantaosuuden. Toisaalla pohjoisessa eletään ekologista ja hivenen kaoottista lapsiperheen elämää. Maalaiskylässä metsän keskellä asustavat äiti, isä, kolme lasta sekä tietysti kuopuksen pehmosika Herra Possu. Metsäläisperheen arki järkähtelee, kun piharakennukseen muuttaa taiteilijuuttaan etsivä Angie. Alexandra Salmelan esikoisromaani on erilaisten tekstien yhdistelmä, hurmaava sekoitus tragediaa, tilannekomediaa, farssia ja itseironista kasvutarinaa. Kukaan ei säästy pilkalta, ja lukijan nauruhermoja - ja ihan vain hermoja - koetellaan, kun Angien moninaiset yritykset taiteen kentällä kariutuvat toinen toisensa jälkeen. Samalla luodaan hieno kuva perheen äidistä ja perheen hiljaisesta vajoamisesta kohti huoltoasemajuhlalounaita. Salmela on nerokas esikoiskirjailija, jonka tyyli yhdistelee rohkeasti niin keskieurooppalaista veijaritarinaa kuin suomalaista kansankuvaustakin.' -- (Teos) Geen bibliotheekbeschrijvingen gevonden. |
Actuele discussiesGeenPopulaire omslagen
Google Books — Bezig met laden... GenresLC-classificatieWaarderingGemiddelde:
Ben jij dit?Word een LibraryThing Auteur. |
Täytyy myöntää, että kirjan saama positiivinen kritiikki asetti odotukset korkealle ja jouduin pettymään. Tuntui myös siltä, että olen (jo yli 27-vuotiaana) liian vanha lukemaan tällaista, ehkä nuoremmat löytävät päähenkilön tarinasta enemmän samaistumiskohteita? ( )