Alison Bechdelin Lepakkoelämää -sarjan kolmas osa jatkaa saman ystäväporukan edesottamuksien kuvailua kuin aiemmat kaksi osaa. Hulvatonta huumoria, sukupuolistereotypioiden rikkomista ja poliittista satiiria mahtuu tähänkin osaan yllin kyllin.

Koska kokoelmassa käsitellään (enimmäkseen) lesboporukan elämää, takakannen vertaus Suomessakin tunnettuun L-koodiin on tietenkin lähes pakollinen. Minusta kokoelma muistuttaa (nimeä myöten!) enemmän Sinkkuelämää-sarjaa, sellaisena poliittisesti värittyneenä sateenkaariversiona. ;) Lisäksi sen teemoja vaivaa sama trendi kuin Sinkkuelämää-sarjan myöhempiä kausia: juuri kukaan ei ole enää sinkku. Tässä kolmannessa osassa rekisteröidään ahkerasti parisuhteita, hankitaan lapsia ja pohditaan kasvatusongelmia. Niissä muutamissa vannoutuneissa sinkuissa ympärillä tikittävät biologiset kellot herättävät tietenkin hämmennystä.

Kokoelmasta käy myös hyvin ilmi se, miten suuri rooli politiikalla on USA:ssa ja miten poliittinen kysymys seksuaalisuus siellä on. Kokoelman poliittiset tapahtumat ovat sikäli jo vanhentuneita, että se sijoittuu vuosituhanteen vaihteeseen. Politiikan seuraaminen on ystäväporukalle arkipäivää ja esimerkiksi Bushin valinta presidentiksi Floridan vaaliskandaalin myötä on hyvä syy masentua ja hakea psykiatrista apua!

Pidän Bechdelin tyylistä, siitä donrosamaisesta piirteestä, että ruuduista löytyy välillä yllättäviä yksityiskohtia ja "sivujuonia". Samalla kun käydään syvällistä keskustelua lähes puolet ruuduista peittävissä puhekuplissa, voi ruutujen alavasemmassa nurkassa olla meneillään vaikkapa pillerinsyöttöoperaatio koiralle, jota ei välttämättä huomaa, jos keskittyy vain stripin "pääjuoneen". :)

Lepakkoelämää III ei vedä vertoja Bechdelin Hautuukoti -teokselle, mutta on silti ehdottomasti tutustuminen arvoinen!

Alkuperäinen arvostelu ( )