Sari Peltoniemi

Joskus suututtaa. Jokaista suututtaa. Mutta harvaa harmittaa sillä tavalla kuin Oonaa, joka marssii järveen vaatteet päällä ja lähtee uimaan. Uintireissulla jokin raapaisee häntä ikävästi ja kaiken kukkuraksi hän huomaa vastarannan sijaitsevan vaihtoehtoisessa todellisuudessa.

Maailma, johon Oona saapuu, on hänelle vieras. Jo ajankohta itsessään on joskus juuri toisen maailmansodan jälkeen, eikä asiaa auta vähäänkään se, ettei edes historia ole oma itsensä. Sota on ohi, mutta se ei ollut aivan sellainen sota, jonka me historiankirjoistamme löydämme. Perhe, joka ottaa Oonan luokseen asumaan, majoittaa myös muutamaa ruotsalaista sotapakolaista.

Ajassa matkustamisen ja todellisuussiirtymien keskeltä Oona löytää jotain tuttua ja turvallista, nimittäin ajallisesti muljahtaneen kohtalotoverin Jarin. Kohtaaminen uhkaa kuitenkin jäädä verrattain lyhytaikaiseksi, sillä Jari kärsii sairaudesta, joka saa hänet vain jatkamaan kasvamistaan, eikä tässä ajassa tuohon kuolemaan johtavaan tautiin ole vielä kehitetty lääkettä.

Suomun maailman todellinen outous kuitenkin väijyy kahtaalla muualla. Lähialuetta hallitsee silkalla läsnäolollaan Ugovien perhe, jonka pahuuden laatu säilyy pitkään selittämättömänä. Lisäksi kaikkeen vaikuttavat mystiset liskot, jotka ovat ennemminkin luonnonvoima kuin eliölaji. Ne sukkoloivat todellisuuksien välillä, niiden suomut ovat suunnattoman arvokkaita eikä kukaan tiedä niistä juuri mitään.

Tähän kaikkeen Oona tutustuu vähän kerrassaan ja samalla, kun hän yrittää saada maailmasta otetta, maailma saakin otteen hänestä.

Kerronnassa on surumielinen sävy, koska elämä ei ole aina iloa, vaikka jänniä asioita tapahtuisikin. Tarinaa kerrotaan Oonan isälle, joka on toipuva alkoholisti ja joutunut eroon muusta perheestä, eikä vaihtoehtomaailmassakaan tapahdu vain kauniita asioita.

Lukijana olisin kaivannut hieman laajempaa näkemystä ympäristöstä. Omaan maailmaamme sijoittuvissa tarinoissa konteksti on aina selvä, sillä sen muodostavat tunnettu historia ja totutut lainalaisuudet. Kuvitellun historian kanssa minua kiinnostaa tietää, kuinka paljon se eroaa todellisesta ja millä tavoin se vaikuttaa maailmaan. Vaikka hahmo tyytyisikin saamiinsa tietoihin, minä jään eksyksiin. Nyt vastauksia pihdattiin liikaakin. Ehkäpä Hämärän renki valottaa näitä seikkoja enemmän.

Sari Peltoniemi on onnistunut luomaan melankolisen maailman, jossa jännää varjostaa uhka. Se on toimiva resepti.… (meer)

Tämäkin on erinomainen kirja, joka on jostain syystä piilotettu lastenosastolle. Kirjailija itse suosittelee tarinoita yli 12-vuotiaille. Onhan näissä nuoria päähenkilöitä ja monissa kasvutarinan tuntua, mutta kyllä aikuinenkin lukija saa näistä tarinoista paljon irti.

Kirja on jaettu kahteen osaan: kertomuksiin muualta ja täältä. Muualta-kertomukset ovat selvemmin fantasiaa, ne sijoittuvat meidän maailmastamme eroavaan fantasiamaailmaan ja niissä on selkeästi yliluonnollisia elementtejä. Täältä-tarinat sijoittuvat meidän maailmaamme, mutta niissäkin on ihmeen tuntua.

Sari Peltoniemi on erinomainen kirjailija, näissä pienissä tarinoissa on paljon hyvää ja kaunista. Viimeisenä oleva niminovelli on erityisen koskettava kertomus. Suosittelen lämpimästi, käykää ihmeessä etsimässä tämä pieni helmi kirjaston lastenosastolta.

(Arvostelu Ainakin tuhat laivaa -kokoelmasta Kirjavinkeissä)… (meer)

Maarit on aivan tavallinen lukiolaistyttö, yksi pikku juttu vain erottaa hänet muista: Maaritille on kasvanut häntä. Ihan kiva häntä, mikäs siinä, mutta kyllähän sitä väkisinkin tuntee olonsa erilaiseksi.

Maarit ei kuitenkaan ole yksin häntänsä kanssa vaan löytää pian kohtalotovereita. Hännällisten joukkoa johtaa sen ainoa poika, Voltti, värikäs ja dynaaminen tyyppi. Yhteinen erilaisuus yhdistää erilaisia ja toisilleen vieraita ihmisiä tehokkaasti. Hännät ovat kiusallinen juttu, mutta myös mahdollisuus, josta voi hyötyä.

Kummat on oivallinen nuortenkirja, joka tutkii erilaisuutta, erilaisuuden ja itsensä hyväksymistä ja elämän kummallisuutta häntien avulla. Nämä aiheet ovat nuortenkirjoille tavallisia, mutta Peltoniemi käsittelee niitä taidokkaasti.

Tarina on kekseliäs ja viihdyttävä, lämminhenkinen ja fiksu. Liikoja ei selitellä. Tekstin seassa on toisinaan lyhyitä katkelmia, jotka kartoittavat häntien esiintymistä historiassa, mutta ei niistäkään selitystä irtoa. Hyvä niin, loppuratkaisukin on mukavan avoin - lukija saa suunnan, loput voi kuvitella itse.

(Kummat arvostelussa Kirjavinkeissä)… (meer)

Hirvi lienee nuortenkirjallisuutta, kun se kirjastossa taitaa löytyä useimmiten lastenosastolta. Se on kuitenkin sillä tavalla hyvää nuortenkirjallisuutta että se viihdyttää myös varttuneempaakin lukijaa.

Hirvi kertoo prinsessa Ursulan tarinan. Ursula tulee raskaaksi sopimattomalla tavalla ja hänet karkotetaan linnastaan kauas metsän kätköön. Ursula saa mökissä pojan, joka tuntuu ymmärtävän metsän väkeä paremmin kuin ihmisiä. Pojan nimeksi tulee Hirvi.

Kirja kertoo Ursulan ja Hirven elämästä metsässä parantajani. Valinnoista, valintojen hinnoista, ystävyydestä. Tarinaa kirjaa jälkikäteen Lepakko, ja tarinan kertomisen lomassa Lepakko ja Ursula kommentoivat tarinaa jälkiviisaina.

Hirvi on miellyttävä, lämmin kirja, julmista sävyistään huolimatta. Se on hyvää, omaperäistä fantasiaa, jonka juuret ovat syvällä sadussa.

(Arvostelu Hirvestä Kirjavinkeissä)… (meer)