Tuomas SalorantaBesprekingen

toinen kappale vahingossa (Timamantti-Tiamantti) Aavetaajuus

Zargyn Tronnik on gremadonilainen soturi henkeen ja vereen. Nimenomaan vereen. Minne ikinä mennäänkään, aina pitää olla valmis vähintäänkin tappelemaan, ja tiukempia paikkoja varten mukana kulkee olalta laukaistava ydinohjus. Näin ollen hän on jokseenkin poissa elementistään joutuessaan Dronillaan diplomaattisiin tehtäviin. Draenilaisille kaikenlainen väkivalta on kauhistus, ikävä merkintä heidän omassa historiassaan, eikä sotaa ole käyty sukupolviin. Juuri siitä on kysymys. Zargynin on vakuutettava Dronillan kansa siitä, että sotaan on syytä valmistautua. X’yrin imperiumi on tulossa tuhoten maailman toisensa jälkeen ja he ovat vielä pahempia kuin gremadonilaiset konsanaan.

Diplomaattinen selkkaus on kepeä, avaruusoopperamainen pulp-iloittelu, jossa kahta varsin erilaista kulttuuria sovitellaan yhteen hykerryttävin menoin, eikä suhde sotaan ole ainoa merkittävä ero. Draenilaiset ottavat ilon sieltä mistä saavat ja harrastavat lemmenpuuhia varsin vapaamielisesti sukupuoliin tai lukumääriin katsomatta. Gremadonilaiset eivät puolestaan siedä minkään sortin hintustelua, joskin heillä taas on rituaalinomaiset poskisuudelmat, toverilliset läimäyttelyt sekä perseenpuristelut, ja öisin teltoissa toverisuhteita syvennetään vieläkin rajummin. Tarinan edetessä Zargyn ja hänen draenilainen vastinkappaleensa Filina ajavat toisiaan ulos toistensa mukavuusalueilta, sillä vain sieltä voi löytyä yhteisymmärrys ja liittolaisuus, joita ilman mikään ei pysäytä X’yrin voittokulkua.

Tuomas Salorannan ote on hyvin humoristinen, mutta siltikään tarina ei sorru täydelliseksi farssiksi. Vakavalla naamalla tätä ei kuitenkaan kannata lukea, koska sitä ei sellaisella ole kirjoitettu. Nyt pokkarimittaiseksi laajentunut Diplomaattinen selkkaus julkaistiin alun perin novellina Osuuskumman ensimmäisessä antologiassa Kumman rakas, mutta laajentuessaan tarina on kypsynyt eikä päähenkilökään ole enää niin yksioikoinen.

Diplomaattinen selkkaus on letkeää menoa ja viihdyttävä haukkapala. Tämä jos mikä on vanhojen avaruusseikkailujen henkinen perillinen.

Menneisyys ei katoa, vaikka ehkä unohtuisikin. Markus Rantala on lähdössä tapaamaan paria nuoruuden ajan kaveriaan vanhoille kotikulmille, mutta ryyppyviikonlopun sijaan häntä odottaa rankemmat jutut. On tulossa juuri sellainen yö, jolloin metsässä tapahtuu pelottavia asioita. Tapahtui niitä joskus aikoinaankin, vaikka Markus on tehnyt parhaansa unohtaakseen. Silloin ne vain jäivät kesken, ja nyt metsään suunnataan uudestaan, jotta asiat saataisiin hoidettua loppuun.

Tuomas Salorannan metsä on mystinen, pimeä ja vaarallinen paikka. Toisin kuin Luke Skywalker Dagobahissa mies ei vain kohtaa pelkojaan, vaan pelot kohtaavat miehen. Ja niillä on terävät hampaat. Varsin pian määrätietoisena seikkailuna alkanut retki muuttuu eloonjäämistaisteluksi.

Saloranta on kirjoittanut tästä tarinasta lukuisia versioita ja yli kymmenen vuoden ajan. Hitaasti se on hioutunut nykyiseen muotoonsa miehen omien kirjailijan kykyjen myötä. Tuloksena on kauhuseikkailu, joka ei ole kepeä eikä letkeä, muttei myöskään erityisen mieleensyöpyvä. Silti odotan mahdollista jatkotarinaa malttamattomana, sillä viihteenä Juuri sellainen yö potki juuri oikealla tavalla.