Toinen maailmansota on syttynyt ja natsien suurhyökkäys Ranskaan on käynnissä. Pienen pariisilaistyttären Pauletten (Fossey) vanhemmat menehtyvät ilmahyökkäyksessä keskelle maantietä. Lapsonen harhailee surmapaikan lähellä sijaitsevalle maatilalle, jossa Dollén perhe ottaa tytön huomaansa. Tärkeimmän turvan Paulette löytää muutamaa vuotta vanhemman Michelin (Poujouly) viereltä. Sotatapahtumat tulevat mukaan lasten uniin ja leikkeihin, joissa rakennetaan hautausmaita ja käsitellään kuolemaa.
Lasten leikit sodan keskellä ovat koskettavia rujoudessaan, mutta lasten tapa käsitellä menetyksiä ja pelkoa tuntuu perin opettavaiselta. Varsinkin elokuvan aikuisilla olisi oppimisen paikka, sillä heille lasten maailman säännöt eivät tunnu oikein avautuvan. Eikä tuo aikuisten logiikkakaan niin hääviltä vaikuta! Lapset sentään löytävät kuoleman lopullisuudesta jotain kaunistakin, eivätkä he myöskään oikeuta sodan kauheutta isänmaallisella kunnialla. Viattomien kokema kärsimys säväyttää aina. Vaikka elokuvan aihe on raskas, sitä kevennetään sopivasti pienellä huumorilla.
Lapsen maailman kauniisti tavoittava Kielletyt leikit (engl. Forbidden Games) menestyi aikanaan erinomaisesti ja palkittiin muun muassa Venetsian Kultaisella leijonalla. Suomessa elokuvasta taidetaan tuntea parhaiten sen tunnussävelmä, jonka tummaääninen tähti Carola levytti nimellä Kielletyt leikit vuonna 1966. Elokuvan tosin soisi olevan vielä suuremmassakin maineessa, sillä sen tarina on yhä ajankohtainen, eiväthän sodat ole maailmasta vielä loppuneet. Millaisia leikkejä pakolaisleirien lapset leikkivät, rakennetaanko sielläkin leikkihautausmaita?

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kielletyt_leikit_(vuoden_1952_elokuva)

Mentre le truppe tedesche avanzano, Paulette, piccola parigina di cinque anni, perde i genitori e si trova a vagare sola. Così, incontra Michel Dollè, un bambino delle campagne poco più grande di lei, che la guida alla casa dei suoi genitori. (fonte: Wikipedia)

Una bambina di cinque o sei anni è orfana in un raid aereo mentre fugge in una città francese con i suoi genitori all'inizio della seconda guerra mondiale. È diventata amica di un ragazzo contadino preadolescente dopo che si è allontanata dagli altri rifugiati e viene accolta per alcune settimane dalla sua famiglia. I bambini diventano amici veloci e il film segue il loro tentativo di assimilare le morti che entrambi affrontano e i rituali religiosi che circondano quelle morti, attraverso la costruzione di un cimitero per tutti i tipi di animali. Le attività adulte e adulte sono spesso di natura trasversale, comunque