J. F. Granlund

Kokki-kirja, elikkä neuwoja tarpeellisempien joka-aikasien ja pito-ruokien laitokseen, niin myös monellaisiin leipomisiin ja juotawien panoin ynnä tarpeellisia tietoja ruokien ja ruoka-aineiden torjusta ja säästystä j.n.e.
Ensimmäisen Suomessa julkaistun keittokirjan facsimile-laitos e-kirjana. Alunperin ilmestynyt vuonna 1849.
Herrasväen kyökeissä oltiin kuitenkin valmiita kuin Melperi sotaan, kun Granlundin hienosteleva Kokki-Kirja käski tahria nisu-leiwän pytkyjä munaan, taaleeseen ja sokeriin, leikata sipuli tai kala haawoille, pakottaa papumäihä tihuan ruoka=siiwilän läpitse, tuiskutella jauhoja tai mäntätä kalamassa sitkeäksi taikinaksi.
Uuden vuosisadan alussa myös Kuopiossa, kaukana vallan keskuksista, hallittiin sosieteetin metkut. Maailman suurimman lankarullatehtaan omistaja ja taidekokoelman pesämunan kerääjä Herman Saastamoinen oli savolaiseksi vähäpuheinen mies, mutta elokuussa 1901 hän päätti juhlia liiketoimintansa merkkipäivää.
Sinebrychoffilta tilattiin 150 litraa parasta olutta, Jäähdytyslaitos Primukselta 60 kiloa lohta ja Pietarista 12 kalkkunaa, 35 kukkakaalia, viisi kiloa pieniä pyöniä, yksi puuta (=16 kg) viinirypäleitä, yksi laatikko omenia, yksi laatikko päärynöitä, yksi laatikko suolaisia cheksejä, tuoreita kurkkuja, joku määrä sitrooneja, 10 savustettua siikaa, viisi kiloa savustettua lohta, kuusi naulaa (=2,5 kg) tuoretta kaviaaria ynnä muuta hyvää kalaa ja lihaa, jotta päivällisvieraat saisivat massunsa täyteen.
Luettelon ”pienet pyönät” vaativat selitystä. ”Pyönällä” tai ”pöönällä” tarkoitettiin itäisessä Suomessa papua ja aivan erityisesti kahvinpapua, joten savolaisten verkkaisista kahvikutsuista oli tapana sanoa: ”Siinä hupenoo pyönä jos toenennii, ja sokertopasta imelöö riittää.” (Pirjo Hämäläinen)… (meer)