Sirpa KähkönenBesprekingen

En ollut varma, halusinko lukea tätä kirjaa, mutta se veti kuitenkin mukaansa kielellään ja halullaan ymmärtää, miksi äidistä oli tullut sellainen kuin hän oli.½

Joulukuussa 1964 Irene ja Jaakko kipuilevat vanhempiensa kanssa tahoillaan; Santeri ja Lassi matkustavat Leningradiin jahtaamaan muistoja. Sisällisodan ja toisen maailmansodan varjot ovat edelleen läsnä kaikkien elämässä.

It's August 1968 and a funeral and the events in Czechoslovakia brings up memories for the various characters in the Kuopio series.

Odotettu jatko-osa lunastaa paikkansa. Hieno romaani.½

Ihanaa luettavaa, vaikka sisältö on painavaa: naisten arkipäivä sodan aikana.½

Upea romaani tämäkin! Kertakaikkiaan sujuvaa kerrontaa, tällaista kirjaa lukee yötä päivää ja se aina loppuu kesken. Onneksi on vielä osia lukematta!½

Jatkosodan enteet ovat ilmassa. Anna on päässyt Helvin avustuksella töihin ravintolaan, Anna nauttii omasta ajasta töissä ja kokee ristiriitaa työn ja perheen yhteensovittamisesta. Lassi ottaa enemmän osaa perheen elämään, varsinkin Annan töihin menon jälkeen. Anna ja Lassi lähentyvät pitkästä aikaa.

Kirjassa henkilögalleria kasvaa Tuomen perheen naapurustoon. Lehtivaaran rouva kantaa sosiaalista vastuuta ottamalla Juho-pojan hoitoonsa, englantilainen Mulligan hämmentää kaupunkia. Evakkotyttö Marista tulee tärkeä henkilö pihapiirissä. Kirjassa kuvataan myös ajassa olleita poliittisia tuntoja; kansallissosialismia, kommunismin pelkoa jne.

Kesä 1940. Lassi on palannut Talvisodasta hengissä, mutta niin murtuneena, ettei pysty elättämään perhettään. Edes yhteiselo perheen kanssa ei onnistu. Lassin veljenpoika Jalmari on kadonnut rintamalla. Hänen epäillään kaatuneen.
Pihapiiriin muuttaa evakkona Helvi tyttärensä Marin kanssa. Anna ja Helvi ystävystyvät. Elämä on taistelua hengissäpysymisestä. Ruokaa lapsille on jostain saatava. Tarina kertoo vahvoista naisista. Tässä osassa Hilda saa enemmän tilaa. Hänen taustaansa ja suhdettaan Neuvostoliittoon loikanneisiin veljiinsä sekä työväenliikkeeseen valotetaan enemmän.
Kähkösen dialogi on nautittavaa murrepuhetta.

Juonipaljastus: Anna tulee maalta Kuopioon piikomaan ja rakastuu työväenliikkeessä mukana olevaan Lassiin. Seurustelun aikana Anna tulee raskaaksi ja pariskunta menee naimisiin. Lapsi kuolee synnytyksessä, pian sen jälkeen Lassi joutuu vankilaan Tammisaareen. Anna on ensin töissä vaneritehtaalla, mutta saa niin pahoja allergiaoireita, ettei pysty jatkamaan siellä töitä. Hän pääsee apulaiseksi sairaalaan. Käydessään tapaamassa Lassia Tammisaaressa, Anna tutustuu Liljaan, josta saa kirjeenvaihtoystävän.

Anna kokee lyhyen rakkaussuhteen miehensä ystävän Hanneksen kanssa. Anna ottaa Lassin luokseen kun tämä vapautuu vankilasta. He saavat kaksoset. Pihapiirissä asuvat myös Lassin vanhemmat ja pyykinpesulla perhettä elättävä Hilda-käly.

Tuttu tarina siitä kuinka vallankumous syö omat lapsensa -- tällä kertaa sen kokevat suomalaiset kommunistit Stalinin vainoissa. Kähkösen tyyli on uudistunut ja pidin romaanista kovasti aina loppujaksoon asti. Kertojan vaihtuessa tyyli muuttui hippasen tekotaiteelliseksi, niin että huvilaepisodin kliseinen tsehovilaisuus alkoi tuntua suorastaan koomiselta.

Kuopio-sarjan kuudennessa osassa Kähkönen nostaa jälleen esiin sota-ajan vaiettuja ja rumia puolia, kuten siviileihin kohdistuneen väkivallan ja lasten raiskaukset, joihin rintamalla raaistuneet ja psyykkisesti häiriintyneet miehet syyllistyivät. Vaikka kustantaja kuvaakin teosta sarjan itsenäiseksi osaksi, se on niin kiinteää jatkoa aiemmille osille, ettei sitä mielestäni kannata lukea ennen Lakanasiipiä ja Neidonkenkää. En tiedä kirjailijan jatkosuunnitelmista, mutta mielestäni tämä haikea ja lasten oikeuksia puolustava romaani sopisi hyvin sarjan päätösosaksi.

Klara arrives in Petrograd in the early 1920s with her husband and eagerly does what she can to build the new kind of society with her new friends. It isn't easy but she keeps doing what she can.½

It's the summer of 1943 and the women and children have been spending it on an island in the summer house. The older children worry about their future and snippets from newspapers about the wartime atrocities are colouring their thoughts and what they play.

Takakansi:

Kuopiolaisen pihapiirin ihmiskohtaloissa kuvastuvat vuoden 1940 kuuman kesän tapahtumat. Talvisota on tuoreessa muistissa ja uudesta sodasta huhutaan.

Anna on kaksosvauvojen äitinä sidottu kotiin, vaikka apuna onkin käly Hilda. Aviomies Lassi ei tahdo kestää sotamuistojaan, eikä hänestä ole perheen elättäjäksi. Lapset on silti ruokittava joka päivä, vanhasta anopista huolehdittava.

Osuusliikkeen ravintolan tarjoilijatar Helvi tuo Annan elämään uusia tuulia. Mutta onko hänellä vaihtoehtoja?

Oma arvio:

Rautayöt jatkaa siitä mihin Mustat morsiamet jäivät. Kähkösen käyttämä kieli on edelleen rikasta ja elävää, joten en sen enempää sitä tässä ylistele.

Rautayöt oli jollakin tapaa maanläheisempi edeltäjäänsä verrattuna. Ehkä yhtymäkohtia nykyajan elämään oli enemmän tai sitten perheenäidin arki tuntui tutummalta, vaikkei minun ja Annan elämää voikaan verrata toisiinsa oikein millään muotoa. Kaksoset, Lilja ja Otto, kasvavat puhumaan opetteleviksi taaperoiksi, Otto sairastaa vaarallisen ripulin ja Anna syyttää siitä itseään kuten moni äiti tuppaa tekemään nykyäänkin.

Helvi ja tyttärensä Mari ovat veikeä piristys kirjalle, joka on noin muuten aika synkkätunnelmainen. Karjalasta evakkoon lähtenyt riuskaotteinen Helvi on tomera täti. Hän saa Annaan oivallisella tavalla hiukan puhtia. Annan hahmo muuttuu aika paljon, mikä on uskottavaa hänen elämänsä tapahtumien valossa. Nuoresta naivista tytöstä on kasvanut hiukan katkera ja väsynyt perheenäiti, joka hammasta purren ja suomalaisella sisulla jaksaa päivästä toiseen.

Hilda, Annan käly eli Lassin sisko, saa tässä kirjassa enemmän tilaa. Hilda on jäänyt naimattomaksi ja sen taustat avautuvat tässä enemmän. Hilda on henkilönä hyvin mielenkiintoinen, hyvin rakennettu ja uskottava. Tiukan oloinen Hilda avautuu vaikeasti ja hiljakseen, mutta siinäpä taitaa se Kähkösen koukku piileäkin.

Tietyllä tapaa Rautayöt vaikuttaa myös jonkinlaiselta välisoitolta. Mitään ei oikeastaan tapahdu, mutta asiaa on silti paljon. Rautayöt on lähinnä tunnelmia kuvaavaa, arkisuutta Talvisodan ja Jatko-sodan välissä, henkilöiden menneisyyttä avaavaa ja selviytymistä. Ei huono näinkään.

-Morre-½

Takakansi:

Anna muuttaa maailma suureen ja kiehtovaan Kuopion kaupunkiin töihin ja suunnittelee itselleen tyytyväistä pientä elämää. Rakastuminen ja avioliitto tummasilmäisen Lassin kanssa siirtävät hänet kuitenkin outoon, hallitsemattomaan maailmaan.

Oma arvio:

Takakansi ei ole kovin informatiivinen, joten taustoitan tarinaa vähän lisää, jotta selityksestäni saa edes jonkinlaista tolkkua. Tarina sijoittuu 1920- ja 1930-luvuille. Anna siis muuttaa Kuopioon piikomaan eräälle tohtoripariskunnalle. Tukena on myös jo Kuopiossa asuva Helmi-sisko. Anna ihastuu Lassiin, suhdekin muodostuu ja klassisesti he päätyvät avioliittoon kun Anna huomaa olevansa raskaana. Liitto on kuitenkin varsin onnellinen vaikkakin aluksi lapseton. Käännekohdan tekee Lassin joutuminen Tammisaaren vankilaan “epäisänmaallisuudesta”. Annalle ei ole ihan selvää miksi Lassin kohtalo on mikä on. Lassin vankilassaolovuosina Anna kiinnittyy entistä tiukemmin sitein Lassin sukuun ja etenkin Lassin veljenpoikaan Jalmariin, jota pidetään hiukan vajaaälyisenä. Mustat morsiamet on Kähkösen Kuopio-sarjan ensimmäinen osa.

Sirpa Kähköstä on paljon kiitetty nimenomaan kielellisestä ilmaisusta ja minun on pakko yhtyä näihin kiitoksiin. Hyvin harvoin romaaneissa kytkeytyy yleiskieli ja murre toisiinsa niin saumattomasti kuten tässä Kähkösen romaanissa. Savon murre ei ole juurikaan tuttua minulle, mutta silti tässä sitä kykeni täysin ymmärtämään ilman murresanakirjaa. Pääasiassa kerronta tapahtuu yleiskielellä ja dialogi murteella, mutta toisinaan etenkin ajatusten kuvaaminen menee myös murteen puolelle. Siirtyminen kielestä toiseen on tehty todella onnistuneesti, että aina lukijana ei tajuakaan lukevansa yleiskielen sijasta puhdasta savon murretta.

Murteellisuus luo myös henkilöhahmoihin enemmän henkeä. On jotenkin merkittävää, että tohtorinna, jonka luona Anna oli aluksi piikomassa, ei puhu murteellisesti. Anna, Lassi ja Lassin sukulaiset, Helmi ja kaikki muut “tavalliset ihmiset” puhuvat murteella. Luokkajako tehdään kielenkin kautta hyvin selväksi. Näin se on ymmärtääkseni ollut ihan todellisuudessakin.

Mustat morsiamet on myös Annan kasvutarina. Arka ja hiljainen tyttö muuttuu puoliaan pitäväksi “punikin akaksi”. Muutoskin tapahtuu hienokseltaan ja uskottavasti. Kähkönen ei liioittele, mihin moni muu herkästi sortuisi. Annasta ei ainakaan tässä vaiheessa tule mitään vaikutusvaltaista matriarkkaa, vaan kunhan pääsee hiukan eroon alun nyhverömäisyydestään.

Lassin hahmo jäi hiukan etäiseksi. En tiedä onko vika lukijassa vai missä. Mitään suoranaista moitetta en aiheesta keksi, mutta en vain onnistunut saamaan tästä hiukan salaperäisestäkin miehestä kunnon otetta. Ehkä se muuttuu sarjan seuraavissa osissa? Sen sijaan Lassin veljenpoika Jalmari oli yksi sympaattisimmista henkilöistä. Jalmarin ja Annan suhde kuvastaa hienosti molempien kaipuuta; toinen kaipaa äitiä ja toinen lasta.

Vaikka Mustat morsiamet ei ollutkaan mikään jännitystarina, pystyi Kähkönen pitämään lukijan hyvin pihdeissään. Tarina eteni jouhevasti, turhia märehtimättä, turhia kiirehtimättä. En sanoisi tätä loistavaksi, mutta neljän tähden romaaniksi kyllä. Mikä se yhden tähden puutos on, en osaa sanoa. Ehkä kuitenkin olisin kaivannut lisää tietynlaista syvyyttä.

-Morre-

One day in June 1942: it's a big day at the restaurant, but different members of the staff have their own worries and concerns that threaten the success of the night. Charlotta, after losing her mother, is still looking for her father. The Belgian journalist visiting the town meets various characters during the day but concludes she cannot really understand them or their country. I enjoyed this, as I have done the previous novels in the series.½

Women's lives in the summer of 1940 - the winter war is over and some of the men are back but going back to their ordinary lives is not that simple. I adore the writing - the dialect isn't mine and not one that I'd like to hear but the flow of the text is wonderful.

One summer's day in Kuopio in 1941 - the war has started and the bombs hit a timber mill. This is an indenpent sequel to three other books about a group of women, of which I have read two - I think I might have got a little more out of this if I had read the third too.½

The third novel in the series which began with Mustat morsiamet and Rautayöt.

In Jään ja tulen kevät it is the winter 1940-1941; Germany seems invincible in Europe. Anna gets a job in a restaurant while her war-shocked husband Lassi tries to get a grip. But in the spring and summer everything is changing - Finland joins Germany in the attack on Soviet Union.

It's the 1920s and Anna moves from the sticks to Kuopio, a busy town. Her married sister is living there already and has found her a job as a maid with a middle-aged couple. Eventually she marries Lassi, a dark-eyed man with history because of his leftist opinions and prison sentence following the civil war (unfortunately, I've forgotten the exact details). I really enjoyed reading this book, I was listening to the writer telling about her books (this one is the first in a series of three) about a year, and wanted to read this book ever since.½