Miika Nousiainen

Ajattelin ensin tämän romaanin kuuluvan siihen nokkeluuksiin perustuvaan tragikomedialajityyppiin jota monet uudet suomalaiset mieskirjailijat tuntuvat suosivan, mutta sillä olikin odotettua enemmän annettavaa. Aiheena paras oli Metsäjätti-konsernin toimien vaikutus Törmälän kylään mitä oli kuvattu muutenkin kuin siitä oletuslähtökohdasta, että "iso yritys paha, pieni kylä hyvä". Nousiainen pureskelee sosiaalisen luokan, isyyden, työttömyyden, ystävyyden ja elämän mielekkyyden teemoja tutuista ja uusista näkökulmista eikä kliseitä ole kierrätetty liikaa. Ehkä ainoastaan lopussa esiintyvä muutoskonsultti tuntui liian yksiuloitteiselta hahmolta. Tästä jäi paljon mietittävää; sympaattinen, mielenkiintoinen ja hauskakin kirja.… (meer)

Kaipasin jotain kevyttä ja hauskaa ja ajattelin, että joku Juurihoidon kaltainen voisi toimia. Ei tämä oikein toiminut... En tiedä olenko itse muuttunut vai Nousiaisen tyyli, mutta huumori tuntui kovin väkinäiseltä. Teräviä vertauksia ja huomioita maailmasta oli runsaasti, mutta ne tuntuivat hukkuvan keskinkertaisen latteuden alle. En kaivannut samaistumispintaa enkä syvällisiä hahmoja, ihan sellaiset tavalliset elämässä koheltavat ihmiset, jopa karikatyyrit heistä, olisivat riittäneet. Tässä teoksessa kohelsi liian moni ihminen ja kohelluksetkin jäivät kovin yksipuolisiksi. Toimivin kaari oli Samilla ja mietinkin, että kaikkien muiden "sivukohellukset" olisi aivan hyvin voinut kertoa Samin näkökulmasta. Ehkä se olisi tehnyt Samista sympaattisemman ja mielenkiintoisemman hahmon.… (meer)