Lokikirja antaa hyvän kuvan siitä, millaista kirjoittajan laivamatkalla on - millaista on kulkea rahtilaivoilla edestakaisin Etelä-Amerikkaan. Kuitenkin, ja johtuen ehkä osittain kirjoitustavasta (päiväkirja puhuttu sanelukoneeseen ja nauhat purettu jälkeenpäin), osittain genrestä (päiväkirja), teksti on varsin toisteista, ja kirjoittaja käy läpi samoja huolia ja murheita päiväkausia. Vaikka tekstin toisteisuus tuokin siihen autenttisuutta ('mitään ei ole jätetty pois'), lukijana olisin nauttinut enemmän rankemmin karsitusta päiväkirjasta. ( )