Ehkä käännöksestä puuttuu jokin sellainen ominaisuus, joka on saanut ihmiset ylistämään tätä.

Näpeilleen saanut hulivilikaupunkilaismies pakenee erämaahan, pelastetaan kuuden ihmisen "kylään", jossa hän alkaa lähes pakkomielteisesti himoita isäntänsä vaimoa. Kun isäntä on poissa ja yksinkertaisten, alempirotuisten suomalaissiirtolaisten eksoottisuus hiipuu miehen silmissä, hän alkaa pelotella vanhaa pariskuntaa ja näiden renkiä - ihan vain koska voi - käyttäytymällä kuin mielipuoli ja käyttämällä hyväkseen vanhemman sukupolven taikauskoisuutta.

Eipä kovin kummoinen tarina, kun tällaisia itseriittoisia persläpiä, jotka ovat valmiita käyttämään tilaisuutta hyväkseen, on maailma pullollaan. Kalevalaisten arkkityyppien tarinat (Kullervo, Lemminkäinen ja Väinämöinen) lähinnä pohjustavat kunkin osan tapahtumia ja teemoittavat päähenkilön navankaivuuta. ( )