Suomen herttuatar, Kulta-aave.
Suomen herttuatar pohjautuu todelliseen historian henkilöön, Eva Mertheniin, joka Pikku vihan aikana (1741-1743) oli Turussa vaikuttava kaunotar. Jaakko Keithin miehitettyä Turun tuli Evasta tämän avopuoliso, jota aikanaan tituleerattiin Suomen herttuattareksi.
(Totta tämäkin.)
"Pohjoismaalainen ei koskaan tunne olevansa niin tyytyväinen elämäänsä kuin hyvän aterian jälkeen. Ilman ruokaa ei tule iloisuudesta mitään. Mielet ovat velttoja, keskustelu sujuu kuin polvia myöten lumessa kahlaten, elämä näyttää sammuvalta takkavalkealta. Silloin kaikuu iloinen sanoma, että ruoka on pöydässä. Heti löytyy silloin olemassaolon salaisuus, ihmisen oikeudet, sukkeluuden suola, ja keskustelun sotkeutunut lanka selviää."
Kirjan toinen tarina, kulta-aave, on vaikea luonnehdittava: se voisi olla jonkinlainen kummitusjuttu, tarina liike-elämästä tai kahden suvun kilpailusta, romanssikin, mutta ehkä vahvimmin se on tarina ahneudesta. Kulta-aaveen keskiössä on kaksi vanhaa, keskenään kilpailevaa kauppiassukua, Halmit ja Gråbergit. Ja miksei komissaari Sten Halm siedä edes keltaista väriä silmissään?
Näin Topelius kuvailee nuorta Lauri Roderick Gråbergiä:
"Kaksikymmenvuotiaana hän ei ollut enempää eikä vähempää kuin moni muu hänen asemassaan oleva rikkaan miehen poika: elämän kysymysmerkki, hetken leikkikalu, peräsintä vailla oleva purjehtija, joka huoletonna antoi tuulen ajella itseään kohti tulevaisuuden äärentöntä valtamerta, mikä auringon valaisemana aukeni hänen eteensä.
(Nenä kirjassa, Norkku)